Soturimunkin perintö, osa 3: Rölli-peikko, thaimaalainen vankila ja Bodhidharma

Tutustuin kamppailulajitreenien kautta erääseen mieheen, joka oli viettänyt pari kuukautta Thaimaan pahamaineisessa Bang Kwangin keskusvankilassa Nothaburissa. Kutsutaan häntä tässä tarinassa Sepoksi. Sepon tuomio lopulta kumottiin onnistuneen valituksen jälkeen Thaimaan korkeimmassa oikeudessa, mutta vankila-aika kerkesi jättää pysyvän jälkensä hänen mieleensä. Seppo tietää tästä kirjoituksesta ja hän on antanut minulle luvan kertoa hänen tarinansa.

Seppo oli henkilö, joka tarvitsi apua mielensä tyhjentämiseen menneisyytensä kokemusten vuoksi. Yritin auttaa auttaa häntä parhaan kykyni mukaan saavuttamaan mielenrauhan kung-fulla, mutta tehtävä ei ollut helppo. Tapasin Seppoa saman syksyn aikana useamman kerran treenien merkeissä.  Treenin lomassa keskustelimme hänen ajastaan Bang Kwangin keskusvankilassa. Kuuntelin hänen tarinaansa, kerroin omia näkemyksiäni ja mietimme yhdessä sopivia toimintamalleja, kuinka kannattaa käyttäytyä, kun menneisyyden traumat palaavat yllättäen mieleen esimerkiksi kesken kauppareissun. Yritin saada hänet psykiatrin vastanotolle, mutta hän oli liian ylpeä mennäkseen sinne alkuvaiheessa, joten hän tyytyi ainoastaan minun apuuni, vaikka antamassani avussa oli paljon toivomisen varaa. Kaikessa suhteessa treenikaveri on täysin eri asia kuin ammattiauttaja.

Sepon pahimmat traumat liittyivät vankilan ainaiseen väkivallan uhkaan. Hän kertoi, että Bang Kwangin vankilassa oli useita rikollisjengejä, jotka pelolla ja kauhulla pitivät yllä vankilan sisäistä hierarkiaa. Hänen vankilatovereitaan pahoinpideltiin, alistettiin ja pakotettiin luovuttamaan ruokaa rikollisjengien jäsenille. Seppo ei halunnut alistua vankilaväkivallan uhriksi, joten hänen oli keksittävä jokin luova ratkaisu tukalaan tilanteeseen. Hänellä ei ollut rahaa, joten hän ei voinut ostaa itselleen rahalla suojelua. Hänellä ei ollut myöskään tuttuja vankilan rikollisjengeissä, joten hän ei voinut turvautua kavereidensa apuun ongelman ratkaisemisessa. Sen sijaan hän kehitti hiljalleen itselleen mielipuolen maineen, että hänet jätettäisiin rauhaan. Taktiikka toimi. Aina kun joku väkivaltainen öykkäri lähestyi häntä pahat mielessä, niin hän alkoi käyttäytyä kuin seinähullu. Jos lähistöllä oli saippuapala, niin hän rupesi syömään sitä kuin maissintähkää ja haukkumaan kuin kulkukoira. Jos saippuapalaa ei ollut tarjolla, hän otti housunsa pois jalasta ja alkoi täysin yllättäen virtsaamaan uhkaavasti lähestyvää ihmistä kohti ja lauloi Maamme-laulua möreällä äänellä. Nämä täysin yllättävät teot saivat hänen vankilatoverinsa hämilleen eivätkä he enää halunneet olla Sepon kanssa missään tekemisissä. Hiljalleen kaikki vangit alkoivat pelätä Seppoa ja jättivät hänet täysin omiin oloihinsa odottamaan korkeimman oikeuden käsittelyä. Vaikka hän oli fyysisesti turvassa, hänen mielipuolinen käytökseksensä vieraannutti hänet täysin muista vangeista eikä hän saanut sieltä yhtään ystävää. Seppo kertoi, että hänen käytöksensä aiheuttama yksinäisyys oli pahin asia, jonka hän on koskaan kokenut elämänsä aikana. Viikkokausia jatkunut seinähullu käytös ja siitä seurannut yksinäisyys jättivät Sepon mieleen tahran, joka puhdistui hitaasti. Muutaman keskustelumme jälkeen sain viimein suostuteltua hänet hakemaan itselleen apua, ja hän hakeutui muutamaa kuukautta myöhemmin ongelmiensa kanssa ammattiauttajan juttusille, missä hänen ongelmansa vyyhti alkoi yksi asia kerrallaan purkautua auki.

Käytyjen keskustelujen avulla Seppo auttoi myös minua tahattomasti. En koskaan olisi uskonut, että hänen kertomansa tarinat thaimaalaisesta vankilasta pelastaisivat vielä joskus oman henkeni. Vaikka hän ei ollut mukanani Dengfengissä, hän on tämän tarinan kasvoton sankari. Olen sinulle henkeni velkaa, Seppo. Kiitos kuuluu sinulle.

Kerroin paria viikkoa aiemmin blogitekstissäni, kuinka olin aiheuttanut Dengfengissä saksalaisen treenikaverini Samuelin vammautumisen. Tunsin huonoa omaatuntoa Samuelin olkapäästä monta viikkoa. Koin olevani syyllinen siihen, että hänen olkapäänsä meni pois paikaltaan, kun hän oli tippunut olkapäänsä päälle kiipeilyonnettomudessa. Tiedän, että hänen onnettomuutensa oli sarja epäonnisia tapahtumia, mutta en voinut itselleni mitään. Joskus piiskaan itseäni muiden ihmisten tekemistä teoista vielä kuukausia myöhemminkin. Vuosien mittaan tämä huono persoonallisuuspiirre on onneksi vähentynyt ja olen löytänyt jonkinlaisen sisäisen rauhan mieleeni.

Samuelien loukkaantumisen takia emme voineet harjoitella yhtä paljon kung-futa, joten etsimme Samuelin kanssa vaihtoehtoista tekemistä Dengfengin ja Zhengzhoun lähialueita. Aamut kiertelimme nähtävyyksiä, päivät vietimme aikaa kaupungilla ja iltaisin vietimme aikaa paikallisissa ravintoloissa. Noiden parin viikon aikana vähensin itsekin hieman kung-fun harjoittelua. Tuolloin treenasin edelleen noin neljä tuntia päivässä, koska motivaationi oli hetkellisesti laskenut treenin suhteen. Määrä tuntui silloiseen elämäntilanteeseen sopivalta enkä kadu treenimäärän vähentämistä. Elämässä on muutakin mielekästä tekemistä kuin Shaolin kung-fu.

Muutama päivä kiipeilyonnettomuuden jälkeen minä ja Samuel lähdimme etsimään Song-vuorelta luolaa, jossa tarujen mukaan Shaolin kung-fun perustaja Bodhidharma tiettävästi meditoi monta vuotta. Vaikka Samuelin käsi oli tiukassa paketissa, vuorelle kiipeäminen onnistui häneltä vaivatta. Itse olin käynyt luolassa parikymmentä kertaa ennenkin Kiina-vuosieni aikana, joten löysimme luolan nopeasti.  

Luola oli parin neliömetrin kokoinen syvennys Song-vuoren seinässä. Pieni luola oli pilkkopimeä, joten emme nähneet kunnolla Bodhidharman meditoinnista aiheutunutta painaumaa luolan seinässä. Samuel oli selvästi pettynyt, koska hän oli odottanut näkevänsä selkeät Bodhidharman ääriviivat luolassa. Samuel ei sanonut minulle mitään, vaan piti pettymyksen itselleen. Yritin piristää häntä, joten ehdotin, että ottaisimme yhteiskuva luolan sisäänkäynnin edessä. Samuelista idea oli hyvä, joten hän ojensi kännykänsä lähellä seisoneelle kaljupäiselle kung-fu-koulun oppilaalle valokuvausta varten. Se oli paha virhe.

Kuva 1. Poika selaa Samuelin kännykkää.

Kung-fu-poika otti Samuelin kännykän käteensä ja alkoi selata sitä ottamatta lainkaan katsekontaktia kanssamme. Huomautin pojalle asiasta, mutta hän ei sanonut mitään. Sen sijaan poika pinkaisi juoksuun Samuelin kännykkä kädessään. Katsoin hämmästyneenä Samuelia, mutta hän ainoastaan nosti kantositeessä olevansa kätensä esille, kohautti olkapäitään ja nyökkäsi pojan suuntaan. Ymmärsin välittömästi, mitä Samuel yritti minulle kertoa. Koska hänen kätensä oli paketissa, niin minun tehtäväkseni jäi kaljupäisen varkaan kiinniottaminen.

Pikkupoika oli nopealiikkeinen. Minulla oli erinomainen aerobinen kunto, joten pysyin hänen perässään ilman ongelmia. Poika oli sen verran vikkelä jaloistaan, että välimatkamme pysyi vakiona. Parin sadan metrin jälkeen poika hyppäsi portaiden viereltä lähtevälle kinttupolulle yrittääkseen karisuttaa minut kannoiltaan. Pinkaisin pojan perään, etten kadottaisi häntä näköpiiristäni.

Usean minuutin ajojahdin jälkeen huomasin, kun poika alkoi vilkuilla huolestuneena suuntaani. Hän oli aliarvioinut kuntoni ja alkoi suuresti huolestua kiinnijäämisen pelosta. Poika läähätti ja puuskutti eikä selvästikään jaksanut enää pitää vauhtia yllä. Pojan huolestunut käytös sai minut kiihdyttämään vauhtiani, minkä jälkeen aloin saavuttaa häntä. Olin enää muutaman metrin päässä pojasta, kun tulimme pienen pyhätön pihaan. Poika juoksi pyhätön sisälle ennen kuin sain hänestä otetta kiinni. Juoksin pojan perässä avoimeen pyhättöön ja olin täysin varma, että saan pojan kiinni temppelin sisällä, koska itsevarmuuteni oli kasvanut juoksun aikana. Pojan antautumisen sijaan temppelin sisällä minua odotti yllätys.

Temppelin sisäpihalla meitä odotti neljän nuoren miehen joukko. Kolmella heistä oli pitkät kung-fu-sapelit valmiina hyökkäykseen ja yhdellä oli kädessään leveä puukko, jollaista teurastaja käyttää leikatessaan eläimen ruhoa auki. Kännykän varastanut pikkupoika virnuili puukkomiehen selän takana. He näyttivät veljeksiltä yhtenäisen ulkonäön perusteella. Tajusin juosseeni ansaan. Kirosin tyhmyyttäni ja huoli valtasi saman tien mieleni. Nostin käteni sovinnon merkiksi ja yritin poistua vähin äänin temppelistä. Se oli helpommin sanottu kuin tehty.

Kun olin kävelemässä ulko-ovea kohti, yksi huligaaneista juoksi ulko-oven eteen uhkaavasti ja alkoi osoittaa minua teräaseellaan. Ei helvetti, oli ensimmäinen ajatukseni. Näinkö minä kuolen? Tähänkö päättyy kaikki? ajattelin. Mietin hyökkääväni ulko-oven edessä olevan nuoren kimppuun ja vieväni edes hänet kanssani hautaan, mutta kylmän metallin kiilto sai minut epäröimään. En ollut harjoitellut itsepuolustustekniikoita puukkoa vastaan, joten olisin ollut pahassa alakynnessä, jos asiat olisivat edenneet huonoon suuntaan. Pelkäsin kuolemaa niin paljon, että elämäni sattumanvaraiset tapahtumat alkoivat vilistä silmieni ohi. Näin välähdyksiä vanhemmistani, veljistäni, vaimostani, ystävistäni ja edesmenneestä koirastani. Näin lyhyitä tapahtumia elämäni varrelta, joilla ei ollut mitään sen suurempaa merkitystä elämäni kulussa. Sitten minut pelastava muisto tuli yllättäen mieleeni: Seppo ja hänen tarinansa Bang Kwangin keskusvankilasta Nothaburissa.

Minulla ei ollut mitään menetettävää, joten päätin ottaa Seposta mallia ja käyttäytyä kuin mielipuoli. Heitin housut tärisevistä jaloistani nuorisojoukon edessä. Annoin hellyyksieni heilua miellyttävän vuoristotuulen mukana housujeni ulkopuolella. Valuin hiestä, joten virkistävä tuuli tuntui kuin taivaan lahjalta. Napero paljaana aloin virtsata nuorisohuligaanien suuntaan ja laulaa Maamme-laulua möreällä röllipeikon äänellä. Taktiikkani toimi välittömästi. Pakokauhu levisi huligaanien kasvoille, he karjuivat järkyttyneinä ja he juoksivat temppelistä katsomatta lainkaan taakse. Vaara oli viimein ohi ja huomasin olevani turvassa.

Selvisin kuin ihmeen kaupalla väkivaltaiselta pahoinpitelyltä. Ainoastaan kännykän varastanut pikkupoika jäi temppeliin, koska hän ei voinut liikkua järkytykseltään. Pojan nähtyäni piilotin salaisen aseeni alushousujeni sisään, nostin päällyshousut takaisin jalkaani, hain Samuelin kännykän pikkupojan vapisevista käsistä ja poistuin temppelistä takaisin Bodhidharman luolan suuntaan. Kiitin Seppoa mielestä kävellessäni takaisin vuoren rinnettä ylöspäin.

Samuel oli nojaamassa Bodhidharman luolan vieressä olevaan kaiteeseen, kun kiipesin hiljalleen häntä kohti. Minut nähdessään hän nosti terveen kätensä iloiseksi tervehdykseksesi. Vastasin hänen tervehdykseen samalla tavalla. Kun pääsin luolan edustalle, ojensin Samuelille hänen kännykkänsä takaisin. Samuel kiitti kännykkänsä pelastamisesta ja kysyi, oliko minulla haasteita matkassa.

– No joo. Eihän se helppoa ollut, sanoin.

– Miten niin? Samuel kysyi huolestuneena.

– Sillä pienellä pirulaisella oli rikoskumppaneita. Virtsasin kuitenkin heidän päälleen, joten he jättivät minut rauhaan, vastasin rehellisesti kaverilleni.

Vastaus tuli niin nopeasti suustani, että en kerennyt ajatella sitä. Kaduin sanomaani lausettani heti, kun se pääsi huuliltani muun maailman kuultavaksi. Samuel pyöritti silmiään kiusaantuneena kommenttini jälkeen eikä hän kysellyt enää jatkokysymyksiä. Näin jälkikäteen ajateltuna en osaa sanoa, että kumpi olisi ollut pahempi. Se, että Samuel luuli minun vitsailevan vai se, että hän luuli minun puhuvan totta. Molemmat ovat niin kiusallisia vaihtoehtoja, etten halua koskaan tietää totuutta. Joskus kaikkien mielenterveyden kannalta on hyvä, että jotkin asiat jäävät sanomatta. Maamme-laulu röllipeikon äänellä ilman alushousuja buddhalaisessa pyhätössä on ehdottomasti yksi niistä asioista.

Tämä blogikirjoitus on osa Soturimunkin perintö –blogisarjaa, joka jatkaa Soturimunkin oppipoika -kirjan tarinaa. Sarjassa on 20 osaa, jotka julkaistaan vuoden 2020 aikana osoitteessa: www.joonastolvanen.fi.

Voit tilata uuden lastenkirjani Jademiekan arvoitus osoitteesta: https://otava.fi/kirjat/jademiekan-arvoitus/ .

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: