Soturimunkin perintö, osa 2: Menneisyyden kutsu

Vaikka teen nykyisin pääsääntöisesti lääkärin töitä, kävin ennen koronavirusepidemiaa joka vuosi tervehtimässä nykyistä kung-fu-mestariani, Shifua, pienessä Shaolin-temppelin viereisessä kylässä Henanin maakunnassa. Siellä ollessamme harjoittelemme kuusi päivää viikossa Shaolin-munkkien ikiaikaisia kamppailutaitoja hänen yksityiskoulussaan, juomme teetä, laulamme karaokea, katselemme elokuvia, keskustelemme elämästä ja kiertelemme lähialueiden nähtävyyksiä. Viihdyn hänen luonaan kuin omassa kotonani ja tunnen olevani sinne aina tervetullut. Ensimmäiset kiinalaiset kung-fu-kouluni olivat tyystin erilaisia. Ne olivat valtavia sisäoppilaitoksia, jossa oli tuhansia kiinalaisia oppilaita.

Ensimmäisessä kung-fu-koulussani ei ollut lainkaan lämmintä vettä, opetus oli spartalaista, ruoka oli huonoa ja oppilaita opetettiin pelolla, kovalla kurilla ja väkivallalla. Kaikesta näistä ikävistä asioista huolimatta ystävystyin siellä kung-fu-opettaja Gangin kanssa. Välimme katkesivat, kun en suostunut lyömään Gangin pyynnöstä kepillä nuorempaa kung-fu-oppilasta selkään. Kerron näistä tapahtumista tarkemmin esikoiskirjassani Soturimunkin oppipoika. Lähdin Gang’in kung-fu-koulusta ovet paukkuen, jätin rakkaat ystäväni koulun sisälle enkä koskaan luullut, että palaisin vanhaan kouluuni. Olin väärässä. Kohtalolla oli nimittäin omat suunnitelmansa elämäni suhteen.

Päivä, joka muutti kohtaloni, alkoi kuten muutkin treenipäiväni. Harjoittelimme Shifun kanssa kamppailutekniikoita läheisen kukkulan laella olevalla betonisella kaivonrenkaalla. Samuel oli lepäämässä kotona mahataudin kourissa. Tuosta päivästä muistan, että aurinko häikäisi minua ikävästi. Shifua auringonhäikäisy ei haitannut lainkaan, mutta minä en saanut asiaa pois mielestäni. Minulla oli jo tarpeeksi vaikeuksia omaksua vaativia kehonkäyttöharjoituksia eikä kirkas auringonvalo auttanut asiaa yhtään. Olen luonnostani hieman kömpelö, joten turhaudun ajoittain vaikeisiin kamppailutekniikoihin. Jos muistan oikein, kiroilin suomeksi auringonvaloa ja turhautuneena menin lepäämään läheisen puun viileään varjoon. Shifu huomasi turhautumiseni, lohdutti minua parilla ystävällisellä sanalla ja antoi minulle luvan lopettaa harjoittelun siltä päivältä. Olin salaa tyytyväinen. Ihmisluonne on loppujen lopuksi mukavuudenhaluinen ja tuollaiset pienet vapauden hetket maistuvat ajoittain makeammilta kuin mikään muu tässä maailmassa. Minua ei muutenkaan huvittanut treenata, koska Samuel ei ollut treenaamassa kanssamme.

Harjoittelun jälkeen lähdimme Shifun kanssa hakemaan ruokaa läheisestä ravintolasta, koska Shifun vaimo oli sairaana eikä hän voinut valmistaa ruokaa meille. Ravintolasta saamamme nuudeliannokset olivat aivan liian tulista makuuni, mutta söin annokseni valittamatta asiasta sanaakaan. En pidä siitä, kun ruuasta valitetaan ääneen. Söimme nuudelikeitot nopeasti ja keskustelimme tulevista harjoituspäivistä. Kerroin opettajalleni, mitkä olisivat omat tavoitteeni tälle vuodelle. Shifu nyökkäsi olevansa kanssani samoilla linjoilla. Miellyttävä keskustelumme keskeytyi, kun Shifun puhelin soi yllättäen. Yritin salakuunnella puhelinkeskustelun sisältöä, mutta huonon kielitaitoni vuoksi en tunnistanut keskustelusta kuin pari yksittäistä sanaa. En saanut lainkaan kiinni keskustelun punaisesta langasta, vaikka kuinka yritin. Tuollaisina hetkinä kadun sitä tosiasiaa, etten ollut opiskellut kiinaa ahkerammin. Tunnistin ainoastaan langan toisessa päässä olevan äänen, joka kuului Shifun siskolle.

– Siskosiko soitti? kysyin Shifulta hänen lopetettuaan puhelun.

– Kyllä, se oli hän. Mistä tiesit, että soittaja oli siskoni? Shifu kysyi hämmästyneenä.

– Tunnistin hänen äänensä, vastasin ystävälleni.

– Aikamoista. Ethän ole tavannut hänet kuin pari kertaa. Edellisestä kerrastakin on pari vuotta. Kuinka ihmeessä voit muistaa hänen äänensä vielä parin vuoden päästä? Shifu kysyi yllättyneenä.

– En tiedä. Tuollaiset asiat jäävät vain herkästi mieleeni. Joku saattaa muistaa eri maiden pääkaupunkeja, joku saattaa muistaa tarkasti vuosilukuja. Minä muistan tapaamieni ihmisten kasvot ja äänensävyt. En koskaan unohda tapaamiani ihmisiä, vastasin rehellisesti ystävälleni.

– Hah. Opin sinusta aina uutta.

– Et ole oppinut vielä puoliakaan, kerroin. – Mitä siskollasi oli asiaa? palasin takasin aiheeseen.

– Siskoni soitto kertoakseen, että hänen autonsa on hajonnut. Hän ei halua mennä kotiin taksilla, koska he säästävät miehensä kanssa rahaa uuteen taloon. Hän pyysi minulta kyytiä kotiinsa, Shifu kertoi.

– Aijaa. Missä hän on töissä?

– Hän on erään kung-fu-koulun sihteeri Dengfengissä. Lupasin hakea hänet tunnin päästä. Haluatko lähteä mukaan ajelulle? Shifu kysyi.

– Totta kai, vastasin, koska en koskaan ole kieltäytynyt ajelusta Dengfengin mutkaisilla teillä. Ajelu tuntui aina mukavalta vaihtelulta muuten niin yksitoikkoiseen arkeen.

Tuossa vaiheessa en vielä tiennyt, että Shifun sisko työskenteli samassa kung-fu-koulussa, josta lähdin väkivallan vuoksi kahdeksan vuotta aiemmin. Silloin vuosia sitten vannoin nuorelle itselleni, etten koskaan tulisi palaamaan enää siihen kouluun. Nyt olin lähdössä tietämättäni vierailemaan menneisyyteni raunioille täysin valmistautumatta tuleviin tapahtumiin. En olisi voinut mitenkään aavistaa tuona aurinkoisena päivänä, että tuo päätös lopulta johtaisi entisen ystäväni kuolemaan.

Tämä blogikirjoitus on osa Soturimunkin perintö –blogisarjaa, joka jatkaa Soturimunkin oppipoika -kirjan tarinaa. Sarjassa on 20 osaa, jotka julkaistaan vuoden 2020 aikana osoitteessa: www.joonastolvanen.fi. Sarjan ensimmäinen osa löytyy tästä linkistä.

Voit tilata uuden lastenkirjani Jademiekan arvoitus osoitteesta: https://otava.fi/kirjat/jademiekan-arvoitus/ .

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: